LOOK PRESSURES

Oon jo vaikka kuinka kauan halunnu puhuu teille ulkonäkö paineista, mutten koskaan oo keksiny mitään, mitä mä voisin teille kirjottaa. Vihdoinkin räpsäsin pitkästä aikaa kameralla ittestäni kuvia sillä perus objektiivilla, joten miksen nyt sitten asioitteni kanssa voisi teille postausta väsätä. Toivottavasti jaksatte lukea tämän! :-)

 Oon pienestä asti ollut aina sitä mieltä, että oon kaikkia mun kavereita ns. "isompi". En tarkoita tällä ikää (vaikka vanhin mun kaveriporukasta melkein oonkin), vaan kokoa. Musta tuntu pienenä aina siltä, että kaikki muut on niin paljon mua pienempiä. Sen ikäisenä se vaan oli usein mielessä, mutta en niistä asioista osannut niinkään vielä ymmärtää... Annoin siis asian vaan olla, ja jatkoin elämää normaalisti.

Yläasteella kuitenkin tää juttu alko painaa enemmän mieltä, koska oikeesti nykyään melkeimpä kaikkien tavoitteena on olla joku ihmeen "fitness-malli", joilla on kamalat sixpackit ja jokapaikka täynnä lihaksia. Mua suoraan sanoen ällöttää tollanen ihan suunnattomasti. En koskaan, en _KOSKAAN_ haluais ittelleni minkäännäkösiä vatsalihaksia, jotka näkyy selvästi. (Muistakaa, että tää on vaan mun mielipide!!!) Ei sillä, ettenkö tähän pystyisi, mutta mä en vaan tykkää, en sitten yhtään. 

Jos joku on toista vähän isompi, niin entä sitten? Jos koko maailma olis täynnä samannäköisiä, samallaisia kroppia yms, niin eihän täällä kukaan erottuisi toisistaan? Itse pidän henkilökohtaisesti enemmän semmosesta kurvikkaammasta kropasta, kun sellaisista, jotka ovat vain luuta ja nahkaa.

 Meikki & hiukset on aina ollu mulle oikeesti tosi lähellä sydäntä, koska ne on oikeestaan aikalailla ainoita asioita missä oon oikeesti hyvä. Osaan omasta mielestäni meikata ihan hyvin, ja rakastan laittaa hiuksia, vaikkei esimerkiks koulussa mulla näe mitään ihmeellisiä kampauksia, mutta rakastan laittaa muiden hiuksia, ja tehä kampauksia kikkuroista nutturoihin. 

Itse en enää suorista hiuksia melkein ollenkaan (poikkeuksina ehkä 1-2 kertaa vuodessa, jos joku kikkurakäkkyrä tuppaa ärsyttämään esim. otsahiuksissa). Vuosi sitten tein tämän päätöksen, etten jaksa enää suoristaa, kun mun hiukset alko olla jo sen verran huonossa kunnossa ja ohuet kun rotan häntä. Tää päätös oli yks mun elämäni parhaimmista päätöksistä, ihan oikeesti! Kun vertaa mun hiuksia nyt, ja vuosi sitten, niin huomaa ERITTÄIN suuren eron. Selailkaapa vaikka joku päivä yli vuos takaperin mun postauksia, niin ymmärrätte mitä mä tarkotan. Plussana vielä, heti kun lopetin suoristamisen, mun luonnonkikkurat hävis ajallaan, melkeimpä kokonaan! Vuos sitten mulla oli isot laineet, ennen suoristamista, mutta nykyään ei enää. En sitten tiedä, että miten tää tapahtu, mutta tapahtu kuitenkin! Oon niin ilonen, kun ei tarvii stressata niistä hirveistä kiharoista, vaan aamulla menee kouluun lähtiessä kun valmistuu niin maksimissaan 15min, kun vaatteet valitsee illalla ja suihkun jälkeen vaan föönaa hiukset (+muotovaahto ennen kuivausta). Tykkään mun hiuksista tosi paljon, varsinkin nykyään kun ne on niin "paksut", vaikka voisihan ne paksummatkin olla.

 En kuitenkaan tarkoita sitä, ettei mulla koskaan olis minkäännäkösiä ulkonäkö paineita, ehhei! Mulla on niitä aika useinkin, valitettavasti. Millon on kyseessä kulmakarvat, ripset, vyötärö, reidet, ihan mitä vaan! Kun on huono päivä, niin saatan valittaa siitäkin, että mun sukka on huonosti. Tai mistä vaan turhasta asiasta. Useimmiten kuitenkin valitan just mun kulmista, koska ne ei koskaan oo ollu vielä sellaset. Menin eräs kaunis päivä nimittäin ne pilaamaan sellasella "kulmasheiverillä" mikä lie (tiedättekö mitä tarkotan?), ja ne ei sen jälkeen oo suostunut kunnolla enää kasvamaan. Tää ärsyttää mua ihan suunnattomasti, mutta onneks on keksitty kulmakynät, ne pelastaa "pahimpinakin kulmakarva-päivinä"! ♥

 Oon saanu kuulla täällä blogin puolella aika monta kertaa mun korkeasta "botox-otsasta" ja mun isoista hampaista. En tajua miksi oikeesti teillä joillain on tarve tulla kertomaan näistä MILJOONA kertaa? Saatteko jotain ihmeen mielihyvää toisten jokapäiväisestä haukkumisesta? 

Ensimmäisiä kertoja kun sain näistä kuulla, mun omatunto laski kun lehmän häntä. Mutta sen jälkeen noustiin ystävien piristysten voimalla! Minä kyllä itsekkin tiedän, että omistan korkeamman otsan ehkä kun sinulla tai jollain kaverillasi, mutta minä en asialle voi tehdä yhtään mitään. En aio muuttua sen takia, että joku toinen ihminen ei pidä mun kropasta, tai kasvoista, ehen. Olen tälläinen kun olen, enkä muuksi muutukkaan :-)

Mun hampaat on myös yks semmonen harmillinen jutska mussa, mutta en anna niidenkään häiritä, sillä ne on osa mua, ja tulee aina olemaankin, enkä niitäkään ole toisten ihmisten takia menossa muuttamaan ja maksamaan siitä maltaita, jotta jotkut teistä olisi MINUUN tyytyväisiä.

 Mä toivon sydämeni pohjasta, ettei kukaan teistä aattelisi itestänne minkäänlaista pahaa, vaan aatelkaa, että olette sellaisia kun olette, eikä teidän tarvitse muuttua yhtään mihinkään, sen takia ettet muka "kelpaisi" kenellekkään muulle. Älä muuta itseäsi muiden vuoksi. Pysy sellaisena kun olet, äläkä jaksa välittää muiden mielipiteistä, vaan se tärkein mielipide on sinun omasi. Vaikkei aina siltä tuntuisikaan, siihen täytyy vaan luottaa! Vaikka kukaan meistä ei ole täydellinen, niin täytyy muistaa, että me ollaan silti täydellisiä sellaisina kun ollaan ... ♥

En pääse postailemaan nyt pitkään aikaan, paitsi vasta sunnuntaina, koska ei ole konetta... Pahoittelen siis, toivottavasti jaksatte odotella sinne sunnuntaille, mulla on nimittäin sillon sit paljon kaikkee kivoi jutskii ja paljon kerrottavaa! :-)